Semmoinen homma tuli tässä mieleen että oon keksinyt jotain tosi kivaa. Sitä kivaa voi tehdä silloin kun noi ihmiset on poissa. Aluksi en tajunnut, ettei kukaan ole kieltämässä ja sen takia vaan nukuin kun oltiin Noonan kanssa kahdestaan. Mutta vähän aikaa sitten tajusin, ja voi jehna että oli hauskaa! Kun noi tyypit lähti johonkin töihin ja kouluun, otin sellaisen sikaison ja sikasiistin kukan olkkarin ikkunalaudalta. Mä leikin että siinä oli käärmeitä ja mun piti niinku pelastaa Noona ja mut niiltä käärmeiltä. Mä vein sen ison kukan rappusia pitkin alakertaan, eteisen eteen ja sit tapoin ne käärmeet. Sitä multaa oli koko olkkari ja eteinen täynnä ja se oli niinku sellaista laavaa jonka päällä mun ja Noonan piti kävellä tosi varovasti ettei tassut palais. Sitten mä otin herätyskellon äiskän sängyn päällä olevalta hyllyltä ja laitoin sen siihen sängylle. Mun piti katsoa että mihin aikaan kun ne ihmiset tulee kotiin. Vaikka mä miten katsoin ja katsoin sitä kelloa niin en mä mitään siitä ymmärtänyt. Kumma kapine.

No. Kun ne ihmiset tuli kotiin niin ne oli vähän myrtseinä. Ja sitä ärsyttävää imurin ääntä ei kyllä kestä kukaan. Ne oikeasti vei sen mun tappaman kukan roskikseen ja imuroi ne mullat pois lattialta. 

Ettei sitten niinku yhtään arvosteta sitä, että mä olen yrittänyt opetella kelloa, ja että me Noonan kanssa ollaan kävelty laavan päällä koko päivä, ja että mä pelastin ne kaikki tappamalla ne käärmeet!