Tää on aika harvinaista. Mä olen tossa ihan hiljaa paikallani. Mut se johtuu siitä että mä nukun.

Kun mä tulin ekaa kertaa mun kotiin Korppooseen, niin nukuin koko matkan. Ja se Noona oli tosi kiltti ja mä sain nukkua sen kainalossa aina kun halusin.

Ai niin. Mä osaan sitte tota svenskaa kans. Tää on jotenkin monimutkainen juttu, kun äiskä puhuu suomea ja sit ruotsia. Sit ne ihmispennut puhuu keskenään ruotsia ja äiskälle suomea. Ja koska Noona tietää käskyt ruotsiksi niin sit mäkin opin. Oikeestaan ihan kivaa. Joskus ne ihmispennut sanoo jotain englanniks ja sit kans espanjaks. Ihmiset tekee kaiken niin hankalaksi. Miks ei vaan irvistäis kun on vihainen, ja kaikki ymmärtää. Tai heiluttaa häntää kun on iloinen. Ai mut eihän niillä oo häntää. Silti se on aika siistii kun on niinku eri kieliä. Helpottaa elämää täällä saaressa, kun melkein kaikki koirat puhuu ruottia. Vaikka mun kieli on pitkä. Ainakin läähättäessä.

Mulla on kaverina myös yks Jeppe, vaikka se asuu Houtskarissa. Jeppe on Länsiylämaan terrieri ja jotenkin tiukka jätkä. Me ollaan oltu Jepen luona kylässä monta kertaa. Kerran saatiin sellaisia paketteja vai mitä ne nyt oli. Niinku JOULULAHJOJA. Onneks se Jeppe oli ottanut talteen mun joululahjat, koska mähän olin mun koiramamman luona jouluna. Puruluita, ja sitte oli possunkorvia ja lampaankorvia.
Ne ihmisten pennut oli olleet ihan sekaisin siitä joulusta. Mä en ymmärtänyt mistään mitään. Juostiin Noonan ja Jepen kanssa vaan ympäri ja pidettiin hauskaa. Mä en muuten nähnyt sitä joulua vaikka kaikki sanoi että joulu tulee kohta. Ja en mä saanut edes maistaa sitä joulua vaikka kaikki sanoi että hyvää joulua.

 Mä olin aika pieni ja äiskä opetti mulle että "hit" ja "inte dit" ja "loss" ja "sitt" ja "stå" ja "ligg". Eli tänne, ei sinne, irti, istu, maahan. Sitä "fot"-juttua reenataan vielä. Se on vähän niinku sivulle. Äiskä sanoo että mä oon tosi rauhallinen ja keskittynyt kun mua reenataan. Mitä sekin sitten tarkoittaa. Kai sitä nyt on keskittynyt kun luvassa on makupaloja. Niitä mä aina tuijotan ja ei se nyt paljoa puristele et menee maahan, aika helpolla irtoaa nakinpalat. Mut älkää kertoko äiskälle. Sen mielestä se johtuu siitä että mä oon vaan niin fiksu. Tai oonhan mä sitäkin.